k-vastuu ja metkaa mediaa

Viime viikolla kahlasin läpi kirjan Mediametkaa! joka siis on Mediamuffinssi-hankkeeseen liittyvä kirja mediakasvattajille. Jänniä juttuja jos jonkinlaisia, mutta se mikä silmään pisti oli sanojen mediaturvallisuus ja mediavastuu ilahduttavan runsas käyttö. Lapsen kohdalla vanhemmat ovat vastuussa millaista mediaa lapsi käyttää ja miten sitä perheessä käytetään. Pienellä lapsella ei ole työkaluja käsitellä eikä sanallistaa näkemiään ja kokemiaan asioita, eikä hän välttämättä ymmärrä asioiden mittasuhteita. (Mediametkaa! Niinistö 2006)

Vaikka en itse Salattuja elämiä katso, ärsytti keväällä viimeisen jakson sisällöstä noussut kohu. "Yhyy meidän viisivuotias näkee nyt painajaisia ja oli seitsemänvuotias velikin kovin järkyttynyt kun noin vaan tommoista näytetään!" Ei kai se ohjelman tekijän vika ole että annat lapsesi katsoa hänelle täysin sopimatonta ohjelma!? Eivät ihan taida olla kohderyhmää vaikka muissa jaksoissa ei ketään räjäyteltäisikään. Hmm.

Helsingin sanomat haastatteli vanhempia 2007 elokuvien ja televisio-ohjelmien ikärajoista; Alle puolet haastatelluista vanhemmista muisti, että K-merkintöjä ylipäänsä käytetään ohjelmatiedoissa. Vajaa viidennes muisti, että K-merkityillä ohjelmilla on rajoitetut lähetysajat.

Mediametkaa! -kirjassa todettiin myös, että jos mediaa tutkitaan lapsen kanssa yhdessä, voi joskus käydäkin niin että lapsi toimii aikuisen opettajana! Median seuraaminen voikin olla yhteinen kokemus ja laatuaikaa ja jokaisella lapsella on oikeus jaettuun mediakokemukseen aikuisen kanssa. (Niinistö 2006)

Sen kun vielä sitten töissä löytäisi, sopivan kannustavan keskitien mediankäyttöön tarjoamisen ja suojelemisen välimaastosta!


Mediametkaa! Mediakasvattajan käsikirja kaikilla mausteilla
toim. Niinistö, Ruhala, Henriksson, Pentikäinen, 2006